MuutosKlinikassa paneudumme aina yhteen kysymykseen tai aiheeseen kerran viikossa julkaistujen jaksojen myötä.
Haluaisitko oman kysymyksesi käsiteltäväksi? Lähetä ehdotuksesi täältä.
Miksi painonpudotus on niin hankalaa? Osa 1: Biologia
Laihtuminen on ihmisen biologian vastaista, ja henkiinjäämisen kannalta painon putoaminen on ollut vuosituhansien ajan eloonjäämistä uhkaava tila, eli ruokaa ei ole saatavilla ja kaikki syöty ravinto kannattaa varastoida.
Laihtuessamme perusaineenvaihdunta siis laskee, jotta ruoasta saatu energia saadaan varastoitua kuluttamisen sijaan. Lisäksi elimistö pyrkii lähettämään “nyt on syötävä” -signaaleja, lisäämällä nälkähormonien ja vähentämällä kylläisyyshormonien eritystä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti nopeasti laihduttaessa tunnemme enemmän nälkää, emmekä koe itseämme kylläiseksi, vaikka saisimme kulutukseen nähden riittävästi energiaa.
Jojolaihduttajilla (eli henkilöillä, joilla on takana useita laihdutusyrityksiä, joiden jälkeen paino palaa aina takaisin tai jopa yli lähtötilanteen) elimistö pyrkii usein palaamaan korkeimpaan saavutettuun painoonsa. Keho siis voi asettaa suurenkin ylipainon tavoitteelliseksi painoksi, jota se pyrkii ylläpitämään tai johon se pyrkii palaamaan laihduttamisen jälkeen. Tämä on yksi merkittävä syy sille, miksei ihmedieetit ja tiukkoihin rajoituksiin perustuvat kuurit ole toimivia tai tuo pysyviä tuloksia.
Toistuvat rajut dieetit ja kuurit siis tavallaan lietsovat elimistön tarvetta nostaa painoa - nopean painonpudotuksen jälkeen keho pyrkii palaamaan entisiin painolukemiinsa. Mitä enemmän ja nopeammin paino putoaa, sitä enemmän joudutaan tietoisesti vastustamaan kehon biologisia viestejä, joiden tavoitteena on lisätä syömistä painon palauttamiseksi lähtölukemiin. Lisäksi nopean painonpudotuksen seurauksena kehosta palaa rasvan lisäksi lihasta, jonka seurauksena kehon energiankulutus pienenee entisestään. Painon säilyttäminen pudotetulla tasolla on siis tavallaan taistelua omaa kehoa vastaan ja vaatii myös valtavaa kurinalaisuutta (vähäistä syömistä ja suurta kulutusta eli liikkumista), sillä päivittäinen energiansaanti on pidettävä riittävän pienenä, jotta paino ei lähde nousemaan.
Geeneillä on myös oma osuutensa painonhallintaan. Geeneistämme voi löytyä syy esimerkiksi pienelle perusaineenvaihdunnalle, eli keho kuluttaa luontaisesti vähän energiaa. Mikäli liikunta ja fyysinen aktiivisuus on myös vähäistä, kaloreita voi syödä vain hyvin pieniä määriä lihomatta. Huomionarvoista kuitenkin on, että nykytiedon valossa vain pieni joukko ihmisistä on sellaisia, joiden aineenvaihdunta on niin hidasta, että se tekisi painonpudotuksesta- ja hallinnasta tähtitieteellisen vaikeaa.
Jos muutosvalmennukseen ryhtyessäsi taustalla on siis lukuisia erilaisia laihdutusyrityksiä ja painonpudotuksia, on tärkeää tiedostaa kehon biologinen alttius pyrkiä palaamaan lähtöpainoonsa: mielitekoja voi siis olla paljon enemmän vielä pitkän aikaa painonputoamisen aikana, mutta myös sen jälkeen, mikä on kehon luonnollinen reaktio eikä tarkoita “luonteen heikkoutta”. Pysyvän painonpudotuksen kannalta tästä syystä pitkäjänteinen, säännöllinen ja hitaaltakin tuntuva etenemistahti on siis myös ihmisen biologian kannalta kestävämpi ratkaisu kuin nopeat kuurit.
𝗢𝘁𝗮 𝗼𝘀𝗮𝗮 𝗸𝗲𝘀𝗸𝘂𝘀𝘁𝗲𝗹𝘂𝘂𝗻:
Mitä ajatuksia herää?
Minullekkin tuttua juttus niinkuin tuntuu olevan monelle muulle. Termi jojoiou on tuttu. Tässä oli mielenkiintoista tietoa esim tuo, että dieetit on kuin kuin taistelua elimistöä vastaan, se pyrkii aina palaamaa mahdollisimman korkealle tasolle, ehkä korkeammalle kuin ennen ja että rajut dieetit vähän kuin lietsoo sitä, että aineenvaihdunta hidastuu ja perusaineenvaihdunta laskee.
Ja kuinka nämä biologia-viestejä alkaa tulemaan nälkähormoonien eritys lisääntyy ja kylläisyyshormoonien eritys vähenee.
Minun dietit ovat olleet kovasti hyvinvoinninvastaisia, rajuja, nopeisiin painonpudotuksiin tähtääviä. Annan siis armeliaasti itselleni aikaa
mukautua parempien toiminta-askeleiden avulla saavuttamaan kestävämpää tulosta.Minulla on aika selkeät toimintatavoitteet joilla edetä ja ne ovat sellaisia, että niissä on vain varaa parantua 👍.
Ja dieetit jojoiluineen on koettu sen verran monta kertaa ja todettu että niillä ei kestävää hyvinvointia saavuteta, sellaiset ei enää tuu kysymykseen. Olen mukana tämmöisessä rauhallisessa valmennuksessa, jonka tavoiteena saavuttaa kestäviä toimintatapoja hyvinvointia ajatellen
Painonpudotus yrityksiä/ onnistumisia on ollut taustalla ja paino on aikuisiän aikana vaihdellut paljonkin nyt kun ajattelee jälkiviisaana eli 52-102 kg ja isojakin pudotuksia 15-30 kg noin 10 vuoden välein, mutta olen lihonut ne takaisin. Yritystä on ollut vuosien aikana useita 2-6 kk ja ilman tulosta,mutta vuosina 2010, 2015, 2019,2020 ja tulos - 2-3 kg eli motivaatio loppui ja tuolloin tajusin, että ruokailu lautasmallin mukaan ja kalorivajeella ei toimi. Lueskelin teemasta ja lähdin 2022-23 seuraamaan vhh terveellisesti eli protskut oli ollut vuosikymmeniä alakanttiin, huonoja hiilareita tullut liikaa, kasviksia ja vettä liian vähän eli kalorivaje yksin ei todellakaan riitä, vaan ruoka-aineiden välinen itselle sopiva tasapaino. Olen hiilariherkkä ja nyt tulosta nykyistä Muutos_ valmennusta muistuttavalla rutiinilla -11 kg 4/2023 alkaen ja tämä valmennus on nyt hyvin tukenut painonhallinnan jatkoa. Iso juttu on se, että paino on nyt pysynyt yli 6 kk noin 90 kg +/- 2-3 kg ilman tarkkaa vahtimista jopa talvella. Nyt taas aktiivisesti seuraan ruoka-aineita ja muuta, koska tarkoitus on pudottaa hallitusti seuraavat 5 kg. Toivon, että 90 kg on uusi yläraja ja pystyisin sen pitämään jatkossakin, kunnes saavutan uusi yläraja 80 kg. Tietoista syömistä todellakin tarvitaan tueksi ja liikuntaa, tahdonvoimaa rutiinien luomiseksi.
Minulla on takana vuosien aikana kaikenlaisia kuureja. Paino on kyllä tippunut hyvin mutta puolen vuoden tiukistelun jälkeen repsahtaa jopa elämäntapa muutokseen (Vhh). Paino on pääasiassa palannut 96 kg mutta nyt jostain syystä paino on noussut yli sadan kilon.
Vaikiaa on.
Vaikka syön terveellisesti, mutta heikkouteni on makea. Jos erehdyn syömään yhdenki karkin, niin en saa lopetettua ennen kuin karkit loppuu. Jäätelön kanssa on sama homma. Makean syöminen ei ole päivittäistä, eikä joka viikko, mutta joskus vaan tekee mieli ja se vaan lähtee "lapasesta".
Toinen on tunnesyöminen. Jos kaikki menee hyvin, pystyn makeasta olemaan erossa. Mutta vastoinkäymisiä ja huolia ei pysty väistämään. Yhdestä kun pääsee eroon, on jo toinen odottamassa nurkan takana.
Nyt kuitenkin pääsen keskittymään unen määrään, kun kulkeminen loppui ja työni alkaa omalla paikkakunnalla. Voin kävellä tai pyöräillä työmatkat.
Pelottaa vain, sopeudunko enään entiseen työympäristöön, irtisanoutuminen on toinen vaihtoehto, mutta....jos mieheni nyt on sairastunut vakavasti, minun on vaan yritettävä sopeutua.
7 kg lähti yllättävän hyvin, mutta 2kg on nyt tullu takaisin... epäilen, että syy siihen unen väheneminen
Tuttua juttua ja vaatii tosi paljon kurinalaisuutta .
En ole ollut rajulla dieteillä. Olen yrittänyt pudottaa painoa maltillisesti ruokavaliolla. Kärsivällisyyteni on usein loppunut, kun paino ei tunnut putoavan. Olen syyttänyt siitä esim.kilpirauhasen vajaatoimintaa ja levottomiin jalkoihin saatua lääkettä.
Minulla on äitini " pömppövatsa" ja ohuet sääret ja sellaiseksi taidan jäädäkin.